Menestymisvyöhyke: I-IV
Suislepp on saanut nimensä saman nimisestä kartanosta Viron Viljandissa, mistä se on peräisin. Lajiketta on viljelty jo 1800-luvulla monissa maissa, Saksassa nimellä Weissensteiner Rothstrahliger ja USA:ssa nimellä Schwitzer. Suomeen Suislepp tuli jo 1800-luvulla mm. paroni Wreden tilalle Anjalaan, ja myöhemmin Kuopion seudulle. Ennen sotia tätä lajiketta tuotiin Virosta suuria määriä kauppoihimme, joten on luultavaa, että monet maatiaispuut ovat sen siemenjälkeläisiä. Maaseudulla oli tapana kylvää hyvien omenien siemenet maahan. Suislepp tunnettiin Suomessa aikaisemmin myös nimellä Huovilan Omena. Puu tulee satoikään 4-5 vuotiaana ja antaa satoa runsaasti vuorovuosin. Lajike on terve ja vaatimaton. Hedelmät ovat pyöreähköjä ja keskikokoisia. Pohjaväri on hyvin vaalea ja sitä peittää laikukas ja viiruinen ruusunpunainen peiteväri. Maku on hapahko, mehukas ja lievästi vadelmanmakuinen. Puu vaatii ravinteikkaan maan. Hedelmät kypsyvät syyskuussa ja säilyvät muutaman viikon varastossa. Hedelmät ovat kohtalaisia tuorehedelmiä ja sopivat myös talouskäyttöön.
