Menestymisvyöhyke: I-V (VI)
Keltakaneli on syntynyt Ananaskanelin silmumutaatiosta ja on siten sen värimuunnos. Mainintoja keltakanelista (Koritshnoje polosatoje) on jo vuodelta 1810 Venäjällä, mutta luultavasti sitä on viljelty jo pidempään. Suomessa lajike on tunnettu 1800-luvun lopulta. Hedelmä eroaa hieman kantamuodostaan myös hedelmän maun ja rakenteen suhteen. Keltakanelit ovat lievästi happoisia, mehukkaita ja niissä on kanelin aromia. Pohjaväri on keltainen ja sitä peittää oranssinpunainen viiruinen peiteväri. Malto on kellertävää. Keltakaneli on erittäin talvenkestävä ja terve. Puun vastustuskyky rupea ja muumiotautia vastaan on kohtalaisen hyvä. Lajike sopii luomuviljelyyn. Puu on voimakaskasvuinen ja oksakulmat ovat pystyt, minkä vuoksi tarvitaan ohjaavaa rakenneleikkausta ja oksien taivutusta. Puu tulee muiden kanelien tapaan myöhään satoikään. Kaneliomenat ovat hyviä yleispölyttäjiä.
