Menestymisvyöhyke: I-III
Lajike polveutuu Ruotsista Åkerön tilalta Södermanlannista jo 1700-luvun lopulla istutetusta puusta, joka säilyi hengissä aina 1990-luvulle saakka. Varmuudella ei tiedetä oliko puu kreivi C.G. Essenin tilalle v. 1759 istuttama Hollannista tuotu lajike, vai oliko se saanut alkunsa siemenkylvöstä. Suomeen lajike levisi nähtävästi 1860-luvulla, ja v. 1929 tehdyn kartoituksen mukaan se oli silloin Suomen kolmanneksi yleisin omenalajike. Åkerö on nykyäänkin yleinen Etelä-Suomessa kotipuutarhoissa. Ammattiviljelmillä se on voimakkaasti vähenemässä. Puu alkaa antaa satoa aikaisintaan 5-vuotiaana, joskus vielä myöhemmin. Lajike on jonkin verran jaksottaissatoinen. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri. Muodoltaan hedelmä on lieriömäinen tai pyöreän pitkulainen. Pohjaväri on vaaleankeltainen, jota peittää tiilenpunainen peiteväri. Åkeröstä on olemassa värimuunnoksia. Tunnetuin niistä on vaalea Åkerö, jonka pohjaväriä peittää vaalean, kellanpunaiset viirut. Malto on tiivistä, maku herkullinen ja siinä lajikkeelle tyypillinen vähähappoinen ja herkullinen aromi. Puu on erittäin pystukasvuinen ja vaatii omanlaisensa leikkaustavan.
