Hapankirsikat (Prunus cerasus) jaetaan kahteen ryhmään: amarellit ja morellit. Amarelli-tyyppisten hapankirsikkalajikkeiden väri on kirkkaanpunainen, mehu kirkasta, maku lievästi happoinen. Amarellit ovat itsepölytteisiä. Pölytyksen onnistuminen riippuu paljolti kevään sääolosuhteista.
Morelli-tyyppiset hapankirsikat lienevät kirsikan vanhimpia muotoja. Marjojen väri on hyvin tumman punainen ja myös mehu on tummaa ja värjäävää. Morellit ovat lähes aina itsepölytteisiä. Ne antavat säännöllisemmin satoa kuin monet amarelli-tyyppiset kirsikkalajikkeet.
Markkinoilla on myös kirsikkahybridejä ja pensaskirsikoita. Hybrideissä on mm. hapankirsikan ja arokirsikan (Prunus fruticosa) matalakasvuisia risteytyksiä. Nukkakirsikat (Prunus tomentosa) tekevät tuloaan matalien pensasmaisten kirsikoiden joukkoon.
Makeakirsikat (Prunus avium) ovat melko arkoja Suomen ilmastossa, mutta jalostuksen avulla niidenkin joukosta on löydetty jo useita lajikkeita, jotka ovat talvenkestäviä ainakin Etelä-Suomessa. Makeakirsikan perusrunkona Suomessa käytetään toisinaan hillittykasvuista saksalaista Gisella5-klooniperusrunkoa tai voimakaskasvuista Prunus avium -perusrunkoa. Virosta peräisin olevissa lajikkeissa on perusrunkona Venäjältä peräisin olevat perusrungot LC52, OVP3, VSL-2, jotka jonkin verran hillitsevät puun kasvua ja ovat osoittautuneet hyviksi. Myös voimakaskasvuista P. mahaleb -perusrunkoa (veikselinkirsikka) käytetään.
